Pain changes people.

Heippa hei vaan :). Taas on aika vierähtänyt nopeasti,onks kohta oikeesti jo joulu?? Täällä blogissa on ollut hieman hiljaista ja syy on se että olen hiukan sairastellut viime keväästä, joka on luonnollisesti kans laittanut pienen stopin mun normaaleihin rutiineihin ja oikeastaan pistänyt asiat aika pitkälti uuteen perspektiiviin. Onneksi mua toi kipu ja vaiva on muuttanut parempaan suuntaan, opettanut aika paljon itsestä ja elämästä.

Ikinä sitä ei osaa arvostaa omaa terveyttään, ennen kuin sille jotain sattuu. Oon jo yli puoli vuotta joutunut selvittämään mistä mun kova niska- ja hartiakipu johtuu, oon juossut lääkäriltä toiselle, eikä kukaan ole kunnolla pystynyt mua auttamaan, kunnes vihdoin, mun rakas poikaystävä pelasti ja kuuli työkaverilta Kiropolista. Oon nyt kolme kertaa käynyt kiropraktikon hoidoissa parin viikon sisällä. Sieltä olen eka kertaa saanut konkreettista ja asiantuntevaa apua ja selityksen sille mistä tämä jatkuva kipu johtuu. Mulla on niskan nikamissa vikaa joitakin vuosia sitten sattuneen auto-onnettomuuden johdosta. Ainahan mulla on ollut niska kipeä tai hartiat ja yläselkä jumissa, eikä kukaan ole koskaan tajunnut yhdistää näitä kahta asiaa keskenään. Olen todella helpottunut siitä, että vihdoin tälle löytyy jokin selitys, ja vielä hoidettava sellainen. Kaikkein hienointa on ollut, että minulla hoitavalla kiropraktikolla on suunnitelma miten edetään ja milloin tehdään mitäkin. Se vasta helpottaa mun oloa. Vaikka kuinka olisi kipuja, mua auttaa jaksamaan ihan vaan se ajatus että tiedän syyn ja että se on hoidettavissa. Pahinta on tietämättömyys. Se että sua särkee etkä tiedä a. miksi ja b. millon se loppuu. Kuullemma pitäis 2-3kk päästä olla siinä kunnossa että voi taas alkaa treenaamaan :)! Olis älyttömän hienoa, en malta odottaa! En ole varmaan koskaan treenannu niin, että mun kroppa olis todella ollut kunnossa. Aina toi vaiva on ollut, viime aikoina se on vaan pahentunut oikein reilusti. Olen tuolla kiropraktikolla käynnin yhteydessä oppinut ja ymmärtänyt paljon siitä, miten olen aikaisemmin toiminut väärin. En ole huoltanut itseäni tarpeeki, enkä ole ollenkaan kuunnellut kehoani kun se tarvinnut lepoa. Taisin vetää itseni äärirajoille kun samaan aikaan oli ensinnäkin rankka ero takana, toiseksi hirveä stressi töissä ja ihan kuin tämä ei olis ollut tarpeeksi, mä fiksuna menin vielä salille "purkamaan stressiä" kun mun kroppa oli jo ihan loppu siitä kaikesta. Mun olisi pitänyt osata himmata ja rauhottua, antaa itseni palautua.  Enää ei auta jossitella ja harmitella, olen oppinut läksyni ja tästä lähtien muistan, että palautuminen on yhtä tärkeää kuin itse treeni :).

Olen myös ollut onnekas ja löytänyt englantilaisittain sanottuna, unconditinal love, ja siitä olen todella kiitollinen. I'm a very lucky girl :)!

Nyt sitten vaan wish me luck ja toivotaan että jouluun mennessä olisin huomattavasti paremmassa kunnossa ;)! Sekin auttaa että mun yks parhaimmista kavereista, jota en uskonut moneen vuoteen vielä näkeväni, muutti ausseista takaisin suomeen ja teki mut todella onnelliseksi läsnäolollaan :P. Ihanaa syksyn jatkoa, ja kaikille niille jotka osaavat samaistua ja elävät jonkinlaisessa kivussa, älkää menettäkö toivoa. Things won't get better, unless you think better <3!

 Onneks vähän saa liikkua ja pitääkin. Joka päviä tarttis tehdä jotain kevyttä, mielellään sellasta missä ranka pääsee liikkumaan ja paras tässä on crosstraner. Yleensä siis teen 20-30min sillä ja toiset 30min venyttelen ja rullailen :). Kova hikihän siinä tulee :)!

Käytiin eile kaverin kanssa Sushi Panda-nimisessä raflassa  

ja ai että oli hyvää, suosittelen :)!