Moikka moi! Siitä on taas vierähtänyt tovi kun olen ehtinyt kirjoitella. Lomat on nautittu ja nyt on taas kova yritys saada itsensä ruotuun ja arkirutiinit päälle. Salilla aloin käymään heti melkein kun olin suomeen lomalta päässyt takaisin ja ruokavaliotakin olen nyt miettinyt ja yrittänyt joka päivä parhaani mukaan tehdä hyviä valintoja. Uutta kuntosaliohjelmaa mulla ei nyt varsinaisesti ole, vaan olen vähän lueskellut netistä ja tehnyt oman mielen mukaan tehokkaan treenin, enimmäkseen painottanut lyhyitä sarjoja ja isoja painoja. Itselle on tällä hetkellä massan haku, eli lisää tavaraa ylä- ja alakroppaan. Juttelin yhden miespuolisen salikaverin kanssa ja hän lupasi auttaa tässä, tekemällä mulle aivan uudenlaisen saliohjelman. En ole sitä vielä saanut, mutta pitäisi olla 2-jakoinen ja 4 salipäivän jaemme kahteen voimaharjoitteluun ja kahteen kestävyysharjoitteluun. Kyseessä on siis itse hyvässä kunnossa oleva kaveri, joka valmistuu piakkoin lääkäriksi, eli tietoa häneltä löytyy ja paljon. Ei hän mikään valmentaja ole, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Vaikka olenkin nainen, ei mun tarvitse treenata niinkuin naisen "oletetaan" treenaavan. Kerron sitten tarkemmin kun olen päässyt ohjelmaa käyttämään!
Sitten ajattelin puhua tämän päivän luennosta. Kävin siis kuuntelemassa "Jutta on the road" seminaaria turun messukeskuksessa, ja voin sanoa että toivon jokaisen teistä käyvän sellaisella. Hän siis puhuin kuntoilusta ja kaikesta mitä siihen liittyy, hyvin maanläheisellä tavalla. Ajattelinkin nyt kirjoittaa muutamista asioista jotka itseä kosketti ja ehkä voisi monelle lukijalle olla hyödyksi.
Hienointa koko Jutan luennossa oli se, miten paljon hän painotti ja puhui kuntoilun ja terveenä olemisen psyykkisestä puolesta. Sen haasteista ja vaikeuksista, sen ylipääsemisestä ja itsensä motivoinnista. Hän antoi hyviä vinkkejä, miten kannattaa mielihalujen hyökätessä toimia ja miten saada itsensä pysymään oikealla tiellä. Oli myös hienoa kuulla erilaisista menestystarinoista, joista itsekin inspiroiduin.
Itselläni on aina ollut elämään ehkä liian negatiivinen asenne. Olen vasta viime vuoden aikana havahtunut ja todella huomannu miten tämä asenne on vaikuttanut minuun ja minun ympärillä oleviin. En aikaisemmin edes tiennyt tätä piirrettä itsessäni. Nyt kun sen kuitenkin olen todennut, en aio hetkeäkään enää hukata mun elämästä säälien ja pahentaen itse omaa mieltäni. Jutta otti hienosti esille sen, miten itse omalla mielellämme pystymme vaikuttamaan asioihin. Miten positiivinen asenne vie paljon pidemmälle ja sallii meidän todella nauttia elämästä. Itse esim. pohdin paljon tulevaisuutta, liikaa pelkään ja analysoin sitä, jolloin unohdan nauttia tästä päivästä ja nyt. Niin monta hyvää ja hienoa asiaa on meillä ihan jokaisella elämässämme. Mutta kun olemme negatiivisella asenteella liikenteessä, emme näe mitä todella on elämässä tärkeintä. Siksi haastan itseni ja teidät todella konkreettisesti muuttumaan positiivisempaan suuntaan. Voin itsestäni ylpeänä sanoa että olen menossa siihen suuntaan. Ja uskokaa pois, if I can do it, you can do it!
Jutta myös puhui siitä, miten epäonnistuminen kerran, kaksi tai useammin, ei tarkoita sitä etteikö koskaan voisi onnistua. Myönnän itsekin monesti ajatelleen, että en ole koskaan aikaisemminkaan menestynyt, miksi menestyisin tässä? Hienosti Jutta kuitenkin toi esille sen, miten kaikki todella hyvinkin menestyneet ihmiset ovat kokeneet paljon tappioita ja epäonnistumisia. He eivät vain ole luovuttaneet. Itseä se ainakin havahdutti ja ymmärsin hänen todella olevan oikeassa. Menestymisen avain on ettei yksinkertaisesti luovuta. Tämä pätee kaikkeen elämässä, parisuhteissa, opiskelussa, työssä tai kuntoilussa.
Kun haluamme saavuttaa elämässämme erilaisia asioita, mehän asetamme itsellemme tavoitteita. Luennolta jäi mieleen se, että kuntoilussa tavoitteen saavuttamisen kannalta on tärkeää että tavoite on paitsi realistinen, myös hyvin konkreettinen. Monet siis ajattelevat "haluan olla hoikka ja terve". Tämä on häilyvä tavoite, joka yleensä loppuu lyhyeen kun päämäärä on liian laaja ja epäkonkreettinen. Toisaalta jos päättää "laihdun 10kg" on olemassa oikea tavoite, jota voi jatkuvasti pitää mielessä ja joka auttaa painamaan vaikeinakin hetkinä eteenpäin. Eli ensin tavoite, sitten tietoa ja apu ja lopuksi PÄÄTÖS oikeasti aloittaa ja tehdä elämänmuutos. Millään dieetillä ei pitkälle pönkitä. Jos ruokavalio ja elämäntavat ovat päällisinpuolin terveelliset, on ihan normaalia nauttia sillon tällöin herkuista.
Luennolla oli mukana myös Jutan TV-ohjelmasta tuttu Bull joka kumosi joitakin tärkeimpiä myyttejä ja uskomuksia. Hän oli tietysi oma super sarkastinen ja suorapuheinen itsensä koko esityksensä ajan :D. Onhan se välillä vähän liiankin suoraa, mutta mä ja Piia naurettiin vaan kilpaa kun se meni niin överiksi välillä :D. Saatiin siis myös hyvät naurut! Väitteet olivat kuitenkin itselle aika tuttuja enimmäkseen.
Muutamat mieleen jäivät (eivät ole sanasta sanaan):
Jos syön vähemmän ruokaa ja harvemmin voin lahtua nopeammin. Ei, kroppa tarvitsee tasaisesti terveellistä ja ravitsevaa ravintoa joka pitää aineenvaihdunnan toiminnassa eikä tällöin kroppa varastoi rasvaa itseensä.
Omena on hyvä välipala. Omena ei ole hyvä välipala, sillä siinä ei ole oikeastaan proteeinia vaan paljon sokeria.
Kuntoilen joka päivä, useasti myös kaksi kertaa päivässä saavuttaakseni tavoitteeni. Kroppa tarvitsee samalla tavalla myös kuormituksen vastapainoksi lepoa, jotta lihakset voivat levätä ja kehittyä. Liika kuntoilu syö lihasta ja tulee Bullin sanojen mukaan "laiha läski" :D.
Mieleen painui tosi hyvin tuo välipala asia. Itse kamppailen aina sen asian kanssa ja tänään puhuttiin juuri siitä, että mm. rahka ja raejuusto ovat hyviä välipaloja. Hedelmät taas eivät. Ei proteeinia, pelkkää sokeria. Tiedän että yleinen käsitys on että hedelmät ovat terveellisiä, mutta eiväthän ne todellisuudessa täytä ainakaan mua.
Luennolla ei siis varsinaisesti käsitelty mitään kuntosaliasioita tai "miten pitää treenata" juttuja, vaan pyrittiin enemmänkin pääsemään jokaisen aivokoppaan ja miettimään, mikä on se asia joka saa meidän kerta toisensa jälkeen jäämään kuntoilun sijasta sohvalle tai ottamaan sen kahvipullan, vaikka tiedämmekin ettei pitäisi. Olen aiemminkin sanonut että terveellisessä elämän tavassa ja kuntoilussa suurin osa on psyykkeestä kiinni. Pitää oppia sanomaan ei. Olen aina luullut että itsekuri on meidän jokaisen perimä asia. Toisilla on ja toisilla valitettaasti ei. Näin mä ajattelin. Olin kuitenkin väärässä. Jutta valaisi tätä asiaa hienosti ja olen taas vähän viisaampi. Itsehillintä on niinkuin lihas, hän käytti esimerkkinä hauista. Kun hauista treenaa ja kuormittaa, se kasvaa ja vahvenee. Pikkuhiljaa huomaat se olevan vahvempi kuin ennen. Itsehillintä on samanlainen. Kun sitä pikkuhiljaa treenaa ja harjoittelee, alkaa se käymään entistä helpommaksi. Olen kyllä huomannut tämän itsessäni. Mitä enemmän pystyn hillitsemään itseäni jonkun tietyn aikaa, sitä helpommaksi se muuttuu. Kokeile itse esim. 2-3 vko, aloita jostain pienestä ja vie sitä pikkuhiljaa pidemälle. Alat huomaamaan miten sinulla olikin paljon enemmän itsekuria kuin luulit :)!
Huh tulipa pitkä kirjoitus! Täytyy tästä mennä pehkuihin. Tämän päivän luennosta motivoituneena, päätin huomenna huolimatta kovasta pakkasesta, lähteä aamu kuudelta lenkille ennen töihin menoa. Olen huomannut että ulkoilen liian vähän, ja siihen pitää tulla muutos. Jospa se virkistäisi ja toisi lisää energiaa mun päivään :)! Hyvää yötä <3.
Jutta ja Bull.
Treenin jälkeinen ateria, nam :)!